”Tarkoittaako tää segregaatio, että joku on tehnyt pahaa toiselle ihmiselle? Onko se ranskaa vai ruotsia?”
Näin alkoi sanan segregaatio pohdinta SEGLI-hankkeen koulussa käydyssä keskustelussa.
Sana segregaatio tarkoittaa eriytymistä, eriyttämistä tai eristämistä. Voi olla kyse esimerkiksi sukupuolen mukaisesta segregaatiosta tai etnisen tausta mukaisesta segregaatiosta:
”Se miten mä oon sen ajatellu on et erotellaan. Et on erikseen eri ryhmät. Et vaikka naiset on täällä ja miehet on täällä.”
Myös ruotsiksi segregaatio on segregation ja ranskaksi ségrégation.
Onko segregaatio negatiivista?
Pelkkä sanaselitys ei kuitenkaan vielä riitä vastaukseksi siihen, mistä segregaatiossa on kyse.
”Onko se segregaatio negatiivinen vai positiivinen asia?”
SEGLI-hankkeen yksi tärkeä viesti on, että segregaatio mahdollistaa eriarvoisen kohtelun ja saattaa tuottaa epätasa-arvoa. Segregaatio on siis mahdollisesti negatiivista. Ei kuitenkaan aina.
Segregaation negatiivisuus riippuu siitä, miten eroteltuja ryhmiä kohdellaan. Jos toista ryhmää kohdellaan huonommin kuin toista, on segregaatio negatiivista.
Vaakasuora ja pystysuora segregaatio
Ilmiötä selitetään usein myös jakamalla segregaatio vaaka- ja pystysuoraan segregaatioon.
Vaakasuora segregaatio tarkoittaa eri ryhmien eriytymistä ilman selvää kytköstä rahaan tai valtaan.
Esimerkiksi Suomen työelämä on segregoitunut voimakkaasti sukupuolen mukaan: terveys- ja sosiaalipalveluissa työskentelevistä lähes 90 % on naisia, ja toisaalta rakennusalalla työskentelevistä yli 90 % on miehiä. Kummallakin sektorilla on kuitenkin monenlaisia tehtäviä, kevyempiä ja raskaampia, paremmin ja huonommin palkattuja.
Pystysuoralla segregaatiolla tarkoitetaan sitä, että myös raha ja valta jakautuvat eri ryhmien kesken eri tavalla.
Esimerkiksi sitä, että joidenkin ryhmien mahdollisuudet työhön ja neuvotteluvoima työelämässä ovat selvästi vähäisempiä kuin toisten.
Vaaka- ja pystysuora segregaatio liittyvät myös toisiinsa. Jos valtio reagoi taloudellisesti vaikeana aikana tukemalla erityisesti rakennusalaa, mutta ei terveys- ja sosiaalialaa, on se myös viesti siitä, että valtio arvostaa enemmän miesten ammatteja ja miesten työllisyyttä.
Intersektionaalisuus
Sukupuolen mukaisesta segregaatiosta keskusteltaessa huomaa nopeasti, että pelkän sukupuolen mukainen tarkastelu ei riitä.
”Jos vaikka pienipalkkaisissa ammateissa on ollut ennen vain naisia, ja se on ollut tasa-arvo-ongelma. Ja sitten samoihin pienipalkkaisiin ammatteihin tulee pakolaisten tulon takia myös miehiä, niin ei se ongelma ole suinkaan poistunut, se on vain muuttanut muotoaan.”
Onkin järkevää mahdollisuuksien mukaan tarkastella samanaikaisesti sekä sukupuolen että etnisen taustan mukaista segregaatiota. Tätä kutsutaan intersektionaaliseksi lähestymistavaksi. Voidaan myös tarkastella samanaikaisesti esimerkiksi sukupuolta ja luokkaa.
Kuka segregaation tuottaa?
Tämä blogiteksti alkoi pohdinnalla siitä, tarkoittaako segregaatio sitä, että joku tekee pahaa toiselle. Päädyimme toteamaan, että segregaatio voi olla pahaksi jollekin ryhmälle. Mutta kuka segregaation sitten saa aikaan?
Segregaatio on seurausta yhteiskunnassa vallitsevista odotuksista, rakenteista ja toimintatavoista. Esimerkiksi odotukset siitä, minkälainen ihminen voi toimia johtotehtävissä, vaikuttavat valintaan. Voiko valitun ihonväri olla mikä vain? Voiko tehtävään tulla valituksi, jos hyvässä suomenkielessä on aksentti?
Sekä odotuksista että rakenteista on kyse esimerkiksi siinä, että Suomessa enemmistö julkisen sektorin työntekijöistä on naisia.
Hyvinvointivaltio onkin sekä sukupuolten tasa-arvon luoja että kirous. Toisaalta hyvinvointivaltion palvelut auttavat naisia esimerkiksi lastenhoidossa; toisaalta monet julkisen sektorin ammatit ovat pienipalkkaisia naisenemmistöisiä ammatteja.
Myös kouluissa on odotuksia ja toimintatapoja, jotka tuottavat segregaatiota. Ne liittyvät opiskelijoiden valintaan, opetusmenetelmiin ja koulun kulttuuriin.
Samaten työpaikkojen rekrytointikäytännöt, kulttuuri ja uramahdollisuuksien jakautuminen saattavat tuottaa segregaatiota.
Segregaatiota tuotamme siis me kaikki ennakkoluuloinemme ja oletuksinemme. Lisäksi sitä tuottavat organisaatioiden käytännöt ja rakenteet. Nämä ovat kuitenkin kaikki myös asioita, jotka muuttuvat koko ajan, ja joita me voimme yhdessä myös tietoisesti muuttaa!
Inkeri Tanhua, SEGLI-hankkeen tutkija
Lue lisää!
”Sukupuolten tasa-arvon hyvät käytännöt – Tasa-arvohankkeiden hyviä käytäntöjä seitsemästä teemasta (Tanhua 2012)” Julkaisun ensimmäinen teema käsittelee segregaatiota.
Tasa-arvotiedon keskus: https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/koulutus/koulutuksen-segregaatio ja https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tyo/tyoelaman-segregaatio
